Suoraan sisältöön
Työterveyskirjasto

Kirjaston sisältö

 

Suomalaisten terveys – tasan eivät käy onnen lahjat

Kolumni
19.12.2017
Professori Jussi Huttunen

Terveys ja sairaus kohtelevat eri tavalla eri kansoja. Suomalaiset kuuluvat maailman terveimpien kansojen joukkoon. Lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat maailman pienimpiä, tartuntataudit on voitettu, palvelut toimivat, ikääntyvien ihmisten toimintakyky kohenee ja keskimääräinen elinikä pitenee. Suotuisa kehitys ilmenee ihmisten omissa tuntemuksissa, ja etenkin keski-ikäiset ja eläkeläiset kokevat terveytensä aikaisempaa koko ajan paremmaksi.

Koko väestöä koskevat mittarit kertovat kuitenkin vain osan totuudesta. Keskiarvojen taakse kätkeytyy ongelma, joka ei ole vähäinen. Sairaudet, niiden aiheuttamat toimintavajaukset ja ennenaikainen kuolema kohtelevat eri tavalla eri väestöryhmiä. Ongelma on tunnettu hyvin vuosikymmenien ajan. Terveyserojen vähentäminen (terveyden parantaminen paljon sairastavissa ryhmissä) on pitkään ollut yksi maamme terveyspolitiikan keskeisistä tavoitteista, mutta kaikista yrityksistä huolimatta erot eivät ole kaventuneet.

Väestöryhmittäisiä terveyseroja on monenlaisia. Naiset elävät pitempään kuin miehet. Pohjois- ja itäsuomalaiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa asuvat. Vähän koulutusta saaneet ja vähän ansaitsevat ovat sairaampia kuin hyväosaiset. Työttömät ovat sairaampia kuin työelämässä olevat. Ruotsinkielinen väestö on terveempää kuin suomenkielinen väestö. Parisuhteessa elävät sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin naimattomat ja eronneet. Maahanmuuttajien ja kantaväestön sairaudet ovat erilaisia.

Naiset elävät tällä hetkellä noin kuusi vuotta pitempään kuin miehet. Ero oli suurimmillaan 1970-luvun alkuvuosina yli seitsemän vuotta. Kansainvälisissä vertailuissa ero on edelleen suurempi kuin monissa muissa rikkaissa teollisuusmaissa. Ero näyttää johtuvan elintavoista ja elinympäristöstä, sillä samanlaisissa oloissa (esim. eläminen luostarissa) se supistuu alle vuoteen.

Maan sisäiset alueelliset erot ovat yllättävän suuria. Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa eletään pitkään, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kuollaan nuorempina. Selitykseksi on tarjottu eroja elintavoissa, kulttuurissa ja elinympäristössä. Sepelvaltimotutkijat arvelevat, että kyseessä voisivat olla myös erot perintötekijöissä. Isovanhempien syntymäpaikka (Itä-Suomi tai Länsi-Suomi) vaikuttaa siihen, miten paljon lastenlasten valtimoissa on sepelvaltimotaudin varhaismuutoksia, riippumatta siitä, missä he asuvat.

Yhdessä asuminen ja pysyvä parisuhde vähentävät sairauksia ja kuolemanvaaraa erityisesti miehillä, mutta myös naisilla. Mitä enemmän ihmisellä on ystäviä ja mitä parempia ovat hänen ihmissuhteensa, sitä vähemmän hän sairastaa. Aktiivinen osallistuminen yhdistysten ja seurojen toimintaan pidentää elämää.

Suurin ongelma ovat kuitenkin sosioekonomiset terveyserot, jotka ovat Suomessa eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuria. Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvat miehet kuolevat nuorempina kuin ylimpään viidennekseen kuuluvat, peruskoulun käyneet nuorempina kuin akateemisen koulutuksen saaneet ja työttömät nuorempina kuin työelämässä olevat.

Alimpaan ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien suomalaisten elinajanodotteen ero kasvoi aina viime vuosikymmenelle saakka, mutta on aivan viime aikoina hieman supistunut. Eron suuruutta kuvaa se, että 25 vuoden ikäinen eniten ansaitsevaan tuloviidennekseen kuuluva mies elää noin yhdeksän vuotta ja nainen noin viisi vuotta pitempään kuin alimpaan tuloviidennekseen kuuluva mies ja nainen.

Tuloryhmien välisestä erosta selittävät sepelvaltimotauti seurauksineen ja alkoholiperäiset syyt molemmat noin 20 % ja tapaturmat ja väkivalta hieman yli 10 %. Sairastamisen ja kuolemien taustalla ovat ennen kaikkea alkoholi ja tupakka, mutta sen lisäksi tapaturmat ja itsemurhat. Erot sosiaaliryhmien välillä näkyvät jo koulussa. Ammattikoulua käyvät tupakoivat ja käyttävät alkoholia enemmän ja liikkuvat vähemmän kuin lukiolaiset.

Kunnallinen terveyspalvelujärjestelmä ei aktiivisesti syrji vähäosaisia eikä vähän koulutusta saaneita. Tästä huolimatta sosiaaliryhmien välillä on eroja myös palvelujen käytössä. Työelämässä olevat saavat nopeat ja laadukkaat palvelut työterveyshuollossa. Osa vähäosaisista ja vähän koulutusta saaneista ei löydä perille kunnallisen järjestelmän sokkeloissa. Sokkelo-ongelma koskee koko palvelujärjestelmää, mutta erikoisesti mielenterveys- ja päihdepalveluja.

Sosiaaliryhmittäiset terveyserot ovat Suomen terveyspolitiikan kohtalonkysymys. Jos alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluvien ihmisten terveys paranisi ylimpien sosiaaliryhmien tasolle, olisimme maailman tervein kansa. Ongelma ei ratkea yksin palvelujärjestelmää kehittämällä. Muutoksia tarvitaan kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ("terveys kaikissa politiikoissa"). Kansakunnan terveys kohenee eniten vähentämällä köyhyyttä ja työttömyyttä, ehkäisemällä syrjäytymistä, panostamalla perhe- ja koulupolitiikkaan ja harjoittamalla viisasta alkoholipolitiikkaa.

Jussi Huttunen